Halaus

Kuten toisella blogilla kirjoiteltiin on symbioosi päättynyt ja arki on alkanut.

Täytyy kyllä sanoa, että tietyllä tavalla odotinkin (taas) näitä päiviä kun Jassu on reissussa ja mulla on Nellistä kokonaisvastuu. Ihan varmasti ei kaikki kotihommat ole tehtyä niin kuin ne pitäisi tehdä (jos ette tiedä niin olen mies) mutta kyllä Nellin kanssa on niin mukavaa kahdestaan. Ihan selkeät rutiinit on olemassa mitä tehdään ja kun tuo pieni ihminen (ainakin kun Jassu ei ole kotona) tukeutuu, luottaa ja uskoon minuun niin täydellisesti... Paitsi silloin kun polkee jalkaa uhmassa...


Muutenkin on niin että pääsäänöisesti normipäivinä minä vien Nellin tarhaan ja Jassu hakee mutta on tässä asialle syntynyt jo mukavat rutiinit. Aina tulee kyseltyä samat asiat autossa Nelliltä ("onkohan tarhassa kivaa, mitäköhän siellä tänään tehdään  jne.") ja niihin sitten tulee mitä kummallisempia vastauksia... Mutta tärkein on se että tarhan pihalla jos sylissä kannan niin siinä halataan lujaa ja suukotellaan mennessä. Eilen koko matkan halasi lujaa ja oikein huomasin että tuo otushan oikeasti tykkää tästä halaamisesta. Kyllä tuntui hyvälle koko päivän.

Mikä mukavinta, kun huomaa että kyseessä ei ole sellainen pelkotila jossa ei haluaisi mennä tarhaan vaan sinne se häipyy samantein kun sisään päästään, se on "moro".