Perheenjäsenen poistuminen keskuudestamme

Suuri suru ja murhe on kohdannut allekirjoittanutta ja koko perhettä. Vuosikaudet keskuudessamme ollut uskollinen perheenjäsen on poistunut keskuudestamme. Vaikka olinkin tätä jo ounastellut pitemmän aikaa - merkit olivat olleet ilmassa vuoden verran - tuli poistuminen sitten kuitenkin suurena järkytyksenä!

Kaukana on nyt tuo uskollinen ystävä! Ystävä joka jaksoi olla tukemassa matkalla ja kotona riippumatta säästä ja vuorokauden ajasta. Ystävä joka kuitenkin, iästään huolimatta, herätti ansaittua arvostusta kunnioitusta aina siellä missä yhdessä liikuimme.

Mutta kuten aina ja tässäkin tapauksessa. Kauniit ja rakkaat muistot elävät muistoissamme ja uskomme kaikki että olet saanut itsellesi uuden kodin jossa sinua arvostetaan, kunnioitetaan ja käytetään arvollesi sopivalla tavalla ja riittävällä määrällä.

Lepää rauhassa!

Erään blogin muistosanoja lainaten toivon että te kaikki sadat kirjoitukseni lukijat hiljennytte hetkeksi, ehkä jopa sytytätte valkoisen kynttilän ystäväni muistolle ja annatte ystävälleni edes yhden kauniin ajatuksen, kiitos!

"Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu, yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa, se

olethan sinä siellä kuiskaten: "Enhän mennyt minnekään, nyt seuraan täältä teidän elämää."

Ja tällä suuren surun täyttämällä hetkellä tuntuu siltä että vain runot auttavat elämässä eteenpäin:

"Saatoin arvata, että kaipaisin sinua,että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.

En sitä, että ikävä ei olisi jossain, vaan kaikessa, kaikkialla. Että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi joka hetki."

Ohessa rakkaasta ystävästäni kuvia vuosien varrelta:

Mökille lähdössä 07/09

Hymyilevän motoristin kevätpäivä 16.5.2004

Varttimailikäskytystä kesäkuussa 2005

Matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin heinäkuussa 2007

Ahvenanmaalla lauttaa odotellessa

Halusin myös kunnioittaa ja muistaa kuvalla myös ystäväni ystävää
joka myös traagisesti poistui keskuudestamme.
Yhdessä he kokivat monta hienoa hetkeä!
Hänet vaihdettiin tylysti keskieurooppalaiseen
versioon (kuulemma paremmat kyydit)

Ilkeitä paskiaisia

Nuo puiden lehdet juu ja varsinkin nuo lehtikuuset josta jäljempänä lisää. Tässä muutama viikko sitten oli pakko tarttua itseään niskasta kiinni ja aloittaa kunnon haravointi ennen kuin talvi ja pakkanen tulee. Silloin kun muutimme tähän omakotitaloon, ehdimme haravoida lehdet kasoihin jonka jälkeen tuli pysyvä pakkanen. Lopputuloksena seuraavana kesänä oli pihalla jäätyneitä kasoja vielä juhannuksenakin... Kai sitä sitten pikkaisen viisastuu?

Lähtökohta -- lehtiä ja lehtiä....

Lopputuloksena kasoja ja kasoja...

Mutta kaiken pahan alku ja juuri pihallamme ovat nuo kirotut lehtikuuset joita on vajaa kymmenkunta. Rumia puita, ei mitään hyötyä ja kaiken kukkuraksi tiputtavat kaikki neulasensa ruohikolle, talon katolle, ränneihin, pihalle ja joka paikkaan.

Nuo kun jättää haravoimatta niin pihalla on keväällä sellainen parin sentin paksuinen kerros noita märkiä, vettyneitä, limaisia, ärsyttäviä ja pirun hankalia haravoitavia hurumycket. Alla pari otosta muutamasta haitakkeesta...

Kaiken kaikkiaan kaatopaikalle vietävää syntyi kohtuu kuivista lehdistä noin 250 kg punnituksen mukaan... Ihme juttu että täällä hämeessä joutuu maksamaan noistakin pihan haravointijätteistä punnitusmaksun. Tietääkseni monella paikkakunnalla ei haravointijätteistä tarvitse maksaa mitään kun ne vie kaatopaikalle tiettynä ajanjaksona.

Evil1

Evil2

Syksy soluu muuten normaalia tahtiaan eteenpäin. Pienimuotoisen ilmalämpöpumppukriisin jälkeen olemme tulleet tilanteeseen jossa odottelen miten nuo 3 piikin saanutta alkavat reagoida. Hyvässä lykyssä hoitelen kohta noita kaikkia ;(