Suuri suru ja murhe on kohdannut allekirjoittanutta ja koko perhettä. Vuosikaudet keskuudessamme ollut uskollinen perheenjäsen on poistunut keskuudestamme. Vaikka olinkin tätä jo ounastellut pitemmän aikaa - merkit olivat olleet ilmassa vuoden verran - tuli poistuminen sitten kuitenkin suurena järkytyksenä!
Kaukana on nyt tuo uskollinen ystävä! Ystävä joka jaksoi olla tukemassa matkalla ja kotona riippumatta säästä ja vuorokauden ajasta. Ystävä joka kuitenkin, iästään huolimatta, herätti ansaittua arvostusta kunnioitusta aina siellä missä yhdessä liikuimme.
Mutta kuten aina ja tässäkin tapauksessa. Kauniit ja rakkaat muistot elävät muistoissamme ja uskomme kaikki että olet saanut itsellesi uuden kodin jossa sinua arvostetaan, kunnioitetaan ja käytetään arvollesi sopivalla tavalla ja riittävällä määrällä.
Lepää rauhassa!
Erään blogin muistosanoja lainaten toivon että te kaikki sadat kirjoitukseni lukijat hiljennytte hetkeksi, ehkä jopa sytytätte valkoisen kynttilän ystäväni muistolle ja annatte ystävälleni edes yhden kauniin ajatuksen, kiitos!
"Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu, yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa, se
olethan sinä siellä kuiskaten: "Enhän mennyt minnekään, nyt seuraan täältä teidän elämää."
Ja tällä suuren surun täyttämällä hetkellä tuntuu siltä että vain runot auttavat elämässä eteenpäin:
"Saatoin arvata, että kaipaisin sinua,että moni asia olisi toisin ja vaikeaa ja monimutkaista.
En sitä, että ikävä ei olisi jossain, vaan kaikessa, kaikkialla. Että suru asettuisi taloksi. Että kaipaus tuntuisi joka hetki."
Ohessa rakkaasta ystävästäni kuvia vuosien varrelta:
Mökille lähdössä 07/09
Hymyilevän motoristin kevätpäivä 16.5.2004
Varttimailikäskytystä kesäkuussa 2005
Matkalla Ahvenanmaalle ja Ruotsiin heinäkuussa 2007
Ahvenanmaalla lauttaa odotellessa
Halusin myös kunnioittaa ja muistaa kuvalla myös ystäväni ystävää
joka myös traagisesti poistui keskuudestamme.
Yhdessä he kokivat monta hienoa hetkeä!
Hänet vaihdettiin tylysti keskieurooppalaiseen
versioon (kuulemma paremmat kyydit)
